Kuinka muutama lusikallinen maisteluhuoneessa voi vaikuttaa tuhansien kilojen arvoon.
Kuvan lähde: HOUTU TEA julkinen kuvakirjasto
Fyysinen huutokauppajärjestelmä
Intian järjestämät teehuutokaupat kehittyivät 1800-luvulla; Kalkutan huutokauppahistoria on yleensä päivätty vuoteen 1861. Tuottajat tarjosivat numeroituja eriä, välittäjät jakoivat näytteitä ja ostajat maistelivat ennen tarjouksen tekemistä.
Erän luettelokuvaus ei korvannut kuppia. Maistajat tutkivat kuivia lehtiä, infusoituja lehtiä, nestettä, vikoja ja todennäköistä sekoituskäyttöä ennen arvon antamista.
Hintalöytö, ei laatukilpailu
Huutokauppahinta heijastaa laatua, mutta myös tarjontaa, kysyntää, vuodenaikaa, brändivaatimuksia, valuuttaa ja ostajakilpailua. Korkea hinta voi johtua niukkuudesta; hyödyllinen kaupallinen tee voi myydä alhaisemmalla tasolla, koska määrä on runsas.
Huutokauppa loi läpinäkyvän hetken, jossa useat ostajat saivat kilpailla samalla kun sen rinnalla jatkui yksityinen myynti.
Huudosta näyttöön
Nykyaikaiset e{0}}huutokaupat digitoivat luettelot ja tarjoukset. Tekniikka muuttui, mutta näytteenotto ja-ennakkomyynti säilyivät keskeisenä, koska teetä ei voida täysin arvostaa laskentataulukosta.
